Virtaava vesi.
Nukkuva lapsi.
Elävä tuli.

Sanotaan, että noita emme koskaan väsy katselemaan.

Monille eräreissun yksi tärkeimpiä tehtäviä on saada ajatus pysähtymään arjen kiireiden vastapainoksi. Suomalainen luonnossaliikkuja ei tarvitse monia mukavuuksia viihtyäkseen; Lämmittävien tulien äärellä, iloisesti leikkivää nuotion liekkiä tuijottaessa ajatus lepää. Muuta ei tarvita.

Juuvin synty

Juuvin idea on syntynyt huonosti palavalla nuotiolla istuessa. Vaelluskodan suojissa reissumiehen on hyvä viettää syksyistä iltahetkeä tulistellen – jos nuotio vain palaisi ilman savua…

Siksi syntyi ajatus mukana kannettavasta tulipesästä, joka palvelisi meitä suomalaisia käyttäjiä. Laitteen tuli siis olla riittävän pieni pakattavaksi reppuun – suomalainen on oman tiensä kulkija, jolta kaikki selviämiseen tarvittava löytyy omasta repusta.

Mutta laitteen piti olla myös riittävän suuri suomalaisen käyttöön; antamaan kulkijalle avotulen nautintoa, ja tuottamaan lämpöä ja valoa myös syksyn kylmeneviin iltoihin.

Ja vielä se tärkein tavoite: sen tulisi palaa savuttomasti ja vaivattomasti myös niillä syksyisen metsän kosteilla puilla ja oksan kappaleilla.

Kun syyssateen tasainen ropina rummuttaa kotakangasta, todellinen tuleentuijottaja nauttii olostaan. Hän lisää kelo-oksia tulipesään, ja jatkaa hiljaisena parantavaa terapia-hetkeään kodan lämmössä, lämpimän keltaisessa nuotion valossa…