Alusta asti Juuvin esittelytilanteissa on herännyt epäilyjä ja aiheellista kritiikkiäkin siitä, miksi nuotioon on pitänyt tuoda sähkö ja elektroniikka. Syy Juuvin kaltaisen tuotteen kehittämiselle sisältyy näihin kahteen sanaan: Huolettomuus ja hyötysuhde.
On aivan totta että asiansa osaava tulentekijä pystyy tulet taikomaan metsässä säällä kuin säällä. Oikeasta paikasta etsimällä kuivaa sytykettä löytyy, ja oikein nuotion kasaamalla ja sytyttämällä kosteatkin puut saa lopulta palamaan. Ja varsinkin jos puuta löytyy runsaasti, saa lopulta niin ison hiilloksen aikaiseksi että mukana palaa vaikka tuore puu.
Toinen kysymys on se onnistuuko tuo kaikilta? Ja miksei osaavakin eränkävijä käyttäisi apuvälineitä, joilla tulistelusta voi joskus tehdä helpompaa ja huolettomampaa? Joskus voi myös tulla eteen tilanne että pitäisi päästä nopeasti ruuan laittoon, eikä juuri silloin saata olla halua testata omia partiotaitojaan märässä metsässä. Puhumattakaan kynsitulien kanssa askartelusta kodassa, kun palamisen pitäisi pysyä koko ajan riittävän tehokkaana ettei savu aja väkeä pihalle.
Palamisen kolmio
Onnistuneeseen palamiseen tarvitaan kolme asiaa: Palavaa materiaalia, riittävän korkea lämpötila sekä riittävästi happea.
Mikäli jokin näistä kolmesta jää puutteelliseksi, on palaminen epätäydellistä. Puuta poltettaessa tämä tarkoittaa näkyvää ja usein häiritsevää savua.
Palamisprosessia voidaan kuitenkin parantaa tehostamalla jotakin noista kolmesta tekijästä. Avotulen tapauksessa ongelmana on usein huonolaatuinen puu, joten tilanteen korjaamiseksi tarvitsemme siksi korkeamman lämpötilan tai lisää happea.
Helpompaa tulen hallintaa
Juuvin ratkaisu palamiskolmion tasapainottamiseen on puhaltimella tuotettu lisäilma palopesään. Lisäilman sisältämä happi kiihdyttää palamista, ja nostaa samalla myös tuulelta suojatun palopesän lämpötilaa. Tämä syntynyt lisäenergia riittää kuivaamaan ja lämmittämään myös kosteamman puun, jonka jälkeen palaminen on täydellisempää – siis savuttomampaa.
Juuvissa puhalluksen tavoite ei kuitenkaan missään tilanteessa ole kuluttaa enempää puuta kuin on tarpeen. Tekniikka on otettu mukaan helpottamaan tulentekoa ja nuotion ylläpitoa niissä tilanteissa, joissa puun polttaminen muuten olisi erittäin haasteellista – tai joskus jopa mahdotonta. Erityisesti puhalluksen tavoite on tehdä poltosta energiatehokasta ja puhdasta – eli savutonta, varsinkin kotaympäristössä.
Jos puu on hyvälaatuista ja kuivaa, ei nuotioon todellakaan ole tarpeen lisätä ilmaa vaan puuta poltetaan ”luomuna”. Tai jos puissa on vain hiukan kosteutta, käytetään pienempää puhallusta. Mutta kun ensipakkasilla, syyssateiden jäljiltä kelo-oksat ovat jäällä kuorrutettuja, vaatiikin tulenteko jo ihan uudet kujeet.
Juuvi ei tietenkään ratkaise itse tulenteon haastetta – kaikki nuotion sytyttämisen ja puunpolton niksit on hyödyksi myös Juuvin käyttäjälle. Osaavan käyttäjän käsissä Juuvi vain tekee tulistelusta entistä huolettomampaa.
Vain pieni henkäys
Juuvia kehittäessä erilaisten palopesien testailu osoitti, että jos palopesä on suuri, ja käytössä on runsaasti puuta, silloin puhdas palaminen voidaan saada aikaan muillakin tekniikoilla ja rakenteilla, ilman sähköä. Iso puumassa tuottaa lopulta niin paljon energiaa että kosteampikin puu palaa.
Pienuus tuo kuitenkin erilaisia haasteita. Juuvin kehittämisen yksi selkeä tavoite oli pitää itse polttolaite pienenä ja mukana kannettavana. Samaan aikaan oli tarve saada mahdollisimman paljon lämpöenergiaa kodan lämmitykseen – myös pienestä puumäärästä, kuten seuduilla joissa puuta ei ole käytössä ylen määrin. Tämän tuotekehityshaasteen ratkaisi lopulta palamisprosessiin tuotu pieni lisäenergia sähkötoimisen puhaltimen muodossa. Pieni lisätekniikan käyttö saikin ihmeitä aikaan palamisen hyötysuhteessa.
Epäilykset elektroniikan tarpeesta tulen tekemisessä ovat vähintäänkin aiheellisia tässä vahvojen eräosaajien, metsästäjien, kalastajien ja retkeilijöiden maassa. Enkä tuota tekniikan tuomaa lisähyötyä oikeastaan usein pysty käyttäjälle vakuuttamaan millään puheilla, sanoilla tai kuvilla. Olen joutunut myöntymään siihen, että puhalluksen merkityksen voi lopullisesti sisäistää vasta istumalla kodan sisällä, Juuvi-tulilla – viimeistään silloin kun vaatteet on päivän kulkemisessa kastuneet ja ulkona sataa räntää ja tuulee.
Mutta sitten – kun jo ennestään tulenteon niksit hallitseva eränkävijä oivaltaa mitä tuo pieni henkäys tekee palamiselle – sen jälkeen tämä ”patterinuotio” usein palaakin paikoissa joissa ei ennen ole nuotiota edes nähty!