Kota kuuluu oleellisena osana suomalaiseen luontoon ja eräperinteeseen. Eikä suotta – tämän perinteisen majoitemuodon ominaisuuksissa on monia sellaisia toiminnallisuuksia, jotka palvelevat erityisen hyvin juuri suomalaista kairan kulkijaa.

Nykyajan kevyet materiaalit ovat muovanneet menneiden vuosien raskaista kotakankaista vielä paremmin liikkuvan suomalaisen käyttöön sopivia ns. vaelluskotia. Vaelluskotien valmistajia on teltanvalmistajiin verrattuna vain kourallinen – mutta vaelluskota ansaitsee paikkansa vaativien olojen majoitusvaihtoehtona.

Lapin lumoa

Kodan juuret ovat pohjoisessa – saamelaisten poropaimenten liikkuvassa elämäntavassa. Porotokan mukana vuodenkiertoa seurailleet paimentolaiset tarvitsivat helposti mukana kuljetettavan, lämmitettävän asumuksen, joka antoi perheelle suojaa ympäri vuoden.

Kota tarjosi tähän toimivan ratkaisun: kartiomainen muoto toi runsaasti lattiatilaa, ja riittävän korkeana sama muoto mahdollisti hyvän ilmanvaihdon ja nuotion teon sisälle. Lisäksi kota oli rakenteena riittävän yksinkertainen, jotta sen saattoi helposti purkaa ja kuljettaa mukana.

Huom! Näillä sivuilla käytetään nimitystä ”kota” oheisten kuvien mukaisesta pyöreäpohjaisesta, kartionmuotoisesta kangasmajoitteesta. Tämä majoite tunnetaan kuitenkin joillain pohjoisen seuduilla myös nimellä laavu.
Pahoittelen nimityksen epäyhtenäisyyttä.

Nykyään tokkaa seurataan jo moottoroiduin välinein, eikä poromiehilläkään enää ole tarvetta asua tunturissa pitkiä aikoja – yöksi tullaan lähimmälle kämpälle. Mutta kodalle löytyy näillä seuduin yhä käyttöä ja käyttäjiä.

Pohjoisesta etelään

Perinteisiä kangaskotia näkyy edelleen Pohjoisessa Suomessa – niin matkailuyrittäjien käytössä kuin myös monilla kotipihoilla. Ei siis ole yllätys että myös uusista materiaaleista valmistetut kevyet vaelluskodat ovat ensimmäisenä löytäneet käyttäjänsä juuri pohjoisen metsästäjistä ja kalastajista – heille ei tarvitse markkinoida kodan erinomaisuutta majoitteena.

Vähitellen tieto kodan monipuolisista käyttöominaisuuksista on kuitenkin levinnyt myös eteläisempään Suomeen – metsästäjien ja kalastajien mukana. Eivätkä näiden kairaa kiertävien nykyajan ”paimentolaisten” vaatimukset juuri eroa esi-isiemme selviytymisen tarpeista: Tarvitaan helposti mukana kulkeva ja nopeasti pystytettävä suoja, jossa on tilaa riittävästi sekä mahdollisuus lämmittävien tulien tekoon.

Telttailuun tottuneelle retkeilijälle nykyaikaiseen vaelluskotaan astuminen herättää ensimmäisenä ajatuksen: TILAA! Kartiomainen muoto palvelee montaa käyttötarkoitusta: Mahdollisimman vähällä kangasmäärällä on saatu maksimimäärä käyttökelpoista lattiatilaa, ja silti majoitteen keskellä on reilusti korkeutta seisomiseen.

Varustevarasto seinustoilla

Koska retkimajoitteessa kuitenkin toimitaan maan rajassa, seinänvierusten ei tarvitse olla korkeita. Niissä säilytetään rinkkoja ja varusteita. Monissa vaelluskodissa on seinän vieressä kangasliepeet, joiden päälle kylmällä kelillä kannattaakin asetella varusteita painoksi vedon estämiseksi.

Pienemmissä teltoissa yleensä rinkat jäävät teltan ulkopuolelle – joskus sitten juuri SE tavara jota kaipaat on rinkassa. Kodassa tilaa todella riittää, ja käytännössä rinkan sisältä puretaan kaikki tarpeellinen oman käden ulottuville. Silti jokaiselle riittää omaa ”tonttia”, eivätkä tavarat mene sekaisin.

Korkeuden edut

Varsinkin pitkät retkeilijät arvostavat seisomakorkeutta – pukeutuminen on helppoa, eikä sisälle tarvitse tulla konttaamalla. Kokonaan avatusta oviaukosta voi kulkea sisälle vaikka sukset jalassa!

Korkeuden tuoma etu on myös reilu ilmatila. Tulien kanssa kodan yläosassa lämpö nousee huomattavasti, ja koska savuaukon kautta ilma kiertää hyvin, kodassa pystyy myös kuivailemaan varusteita.

Leirielämää sisätiloissa

Joskus reissussa sataa. Joskus reissussa sataa pitkiäkin aikoja.

Teltan kanssa iltaohjelma on silloin usein yksikertainen: teltta pystyyn ja rinkat johonkin suojaan, kuivaa ja lämmintä ylle, ruuanlaitto hoidetaan absidissa – pikainen iltapesu ja unta odottamaan. Kaikki tarpeeton ulkonaolo ja puuhastelu karsitaan pois.

Kodan kanssa leirielämä muuttaa muotoaan. Kodan suojassa voi tarpeen tullen kuluttaa vaikka kokonaisen sadepäivän. Leiritulien lämmössä on mukava vain viettää aikaa – ulos lähtöön velvoittavat lähinnä jokaisen luonnolliset tarpeet sekä vesi- ja polttopuuvaraston ajoittainen täydennys.

Ajankulukseen kodassa mahtuu tietysti puuhailemaan kaikenlaista – samalla kun ruoka hiljalleen valmistuu tulilla, korjaillaan varusteita ja kuivaillaan vaatteita.

Ja onpa siellä sateen ropinan säestämänä, kiireettömän kotaillan ajankuluna kehitelty myös uusia välineitä tuleville retkille!

Avotulimajoite vs. teltta

Kenties merkittävin ero kodan ja muiden retkimajoitteiden välillä on mahdollisuus avotulien tekoon kodan sisälle. Myös loue ja laavu toimivat hyvin avonuotion kanssa, mutta tulien lämmittävä vaikutus on tehokkainta kaikilta sivuiltaan suljetussa kodassa.

Myös telttoja pystyy lämmittämään – joko ihan tavallisilla kaasu- ym. keittimillä, tai tarkoitukseen tehdyillä lämmittimillä. Mutta yleensä tällaisten lämmitysmuotojen käyttöä rajoittaa mukana kannettavan polttoaineen paino. Siksi reppuretkeilijällä on harvoin mahdollisuutta lämmitettyyn telttaan järkevän painoisilla varusteilla.

Puusta mukavuutta

Tästä syystä puun käyttö lämmityksen energianlähteenä on järkevää. Sitä voi (tietyin rajoituksin) kerätä suoraan luonnosta, eikä reissussa käytettävän polttoaineen määrä silloin vaikuta repun painoon. Normaalikeittimien käyttämiin polttoaineisiin verrattuna puun polttaminen on myös ekologista.

Kun retkimajoite saadaan ympäröivää luontoa lämpimämmäksi, muuttuvat retkeilyn olosuhteet huomattavan paljon mukavemmiksi. Retkeily- tai eräkautta voidaan jatkaa myöhäisemmälle syksyyn tai jopa talveen, ja puun lämpöenergiaa voidaan käyttää myös varusteiden kuivaamiseen koska palamisen synnyttämä ilmankierto kuivattaa myös kodan sisäilmaa.

Mahdollisuuksia ja ongelmia

Avonuotion tekeminen kotaan vaatii kuitenkin hyvät tulentekotaidot – sekä mahdollisimman kuivat puut, jotta palaminen olisi tehokasta ja puhdasta. Tähän asti yksi mahdollisuus tehokkaaseen puulämmitykseen kodassa ovat olleet retkikaminat, mutta niissäkin jalan liikkuvalle kulkijalle paino asettaa rajoituksia.

Ongelmista tuotteeksi

Juuvi® -puupoltin on kehitetty ratkaisemaan juuri näitä em. ongelmia: savuttomat ja lämmittävät tulet tulee saada aikaan kaikissa keleissä, mutta varusteiden yhteispaino ei saa nousta liikaa. Kotaretkeilyn yksi tärkeimpiä ilmiöitä onkin varusteiden tiivis yhteistoiminta – vaelluskota ja puupoltin korostavat toistensa parhaita puolia.

Kotaretkeilyn varusteita miettiessä on oleellista huomata, että usein yksittäisten varusteiden paino ei kerro koko totuutta – varsinkaan siitä millaisia ominaisuuksia paino sisältää.

Vaelluskota ei ole ultrakevyt majoite – paljon kevyempiä telttoja, laavuja ja louteita löytyy markkinoilta. Juuvi-puupoltin ei ole superkevyt keitin – pienimmät kaasupolttimet painavat vain muutaman kymmenen grammaa.

Millä mittarilla mitataan?

Kysymystä varusteiden painoista kannattaa aina miettiä käyttöympäristön mukaan. Kun haetaan välineitä äärioloihin, vaelluskodan ja puupolttimen yhdistelmä tarjoaa ehdottoman mielenkiintoisia uusia ominaisuuksia.

Näin kevyessä paketissa ei ennen ole saanut lämmitettävää majoitetta, reiluja sisätiloja joissa voi seisoa, ja tehokasta keittomahdollisuutta – kaikki ilman mukana kannettavan polttoaineen tuomaa lisäpainoa.

Aiemmin tehokkaasti puulla lämmitettävän mukana kuljetettavan asumuksen saattoi saada aikaan lähinnä kaminan avulla. Kota oli siihenkin yhdistelmään hyvä ja kevyt kumppani, mutta kaminassa tarvittava savutorvi nostaa tämän lämmityslaitteen painon väkisinkin yli rinkankantajan kipurajan.

Vertailu keittimiin

Puupolttimen ja kodan yhdistelmässä Juuvi hoitaa lämmittämisen ohella tehokkaasti myös keittimen tehtävän. Verrattaessa Juuvia pelkästään keittimiin löytyy puunpolttamisesta jälleen yksi suuri etu – polttoainetta on rajattomasti käytössä, eikä sitä tarvitse kantaa mukana kuten kaasu-, sinol- tai ns. bensakeittimissä. Siksi vertailussa muihin keittimiin tulee huomioida myös reppuun tulevan polttoaineen paino.*

Iloa valosta

Yllättävän iso ilo Juuvin puhtaasti palavasta nuotiosta löytyy myös syksyn pimeissä illoissa – kaminasta poiketen Juuvi antaa syksyiseen kotaan jatkuvaa valoa, joten iltatoimet on helppo hoitaa ilman otsalamppuja.

Vertailun vuoksi*

– Suunnilleen viikon tarpeisiin yhdelle ihmiselle riittävä litra Sinolia painaa n.860g.
– Kaasua sisältäviä patruunoita on eri kokoisia: 450g nestekaasua vastaa lämpöarvoltaan suunnilleen litraa Sinolia, ja tuollainen patruuna painaa kokonaisuudessaan noin 650g.
– Juuvi-puupoltin painaa 650g.

(ks. tietojen lähde)

Näistä em. syistä johtuen erityisesti keittimen ja majoitteen yhdistelmää hankkiessa on aina paikallaan kysyä, mitä yhteisominaisuuksia niillä saavutetaan, millä kokonaispainolla – ja millaisissa olosuhteissa niitä tullaan käyttämään?

Vaativa käyttäjäkunta

Juuvin pääkäyttäjäryhmää ovat alusta alkaen olleet Pohjois- ja Itä-Suomen laajoissa erämaissa kulkevat erä- ja kalamiehet. Lähes jokainen heistä on myös vaelluskodan käyttäjä. Tämä käyttäjäryhmä viettää usein pitkiä aikoja maastossa harrastusten tai työn parissa, ja pyrkii myös tekemään olonsa siellä mahdollisimman mukavaksi – myös ääriolosuhteissa.

Näille jopa ammatimaisille luonnossaliikkujille Juuvin ja vaelluskodan yhdistelmä on selkeä vastaus varusteiden toimivuuden ja painon väliseen monimutkaiseen yhtälöön.

”Käyttötunteja kertyi viime syksynä niin kodalle kuin Juuvillekin ihan mukavasti. Monia huippuhetkiä vietin niiden kanssa pohjoisilla kairoilla. Kaiken kaikkiaan Tuntsa-Juuvi -yhdistelmä on mielestäni parasta, mitä liikkuvien eränkävijöiden majoituspuolella on kehitelty.”

Arttu Kotisara
Eräelokuvien tuottaja
www.videosara.fi

Juuvista on mahdoton puhua ilman viittausta vaelluskotaan. Kota on alunperin synnyttänyt tarpeen Juuvin kaltaiselle kevyelle lämmittimelle. Ja nyt käyttäjien löydettyä Juuvin ja kotaretkeilyn uudet ulottuvuudet, on syntynyt tarve kehittää itse kotaretkeilyä ja siihen liittyviä varusteita.

Käyttöympäristön ehdoilla

Puupoltin on suunniteltu vaelluskotaan, ja siksi sen ominaisuudet tulevat parhaiten esille kodassa. Tämä erilainen käyttöympäristö on vaikuttanut myös moniin puupolttimen rakenteellisiin yksityiskohtiin:

1) Puupolttimeen ei kuulu erillistä tuulisuojaa, koska itse kota toimii normaalitilanteessa tuulensuojana. Kodan sisällä ei ole häiritseviä ilmavirtauksia, jolloin poltin palaa rauhallisella liekillä – turvallisesti. Käytettäessä poltinta ulkona, tuulelta suojaaminen voidaan järjestää erikseen myytävillä tuulisuojilla, tai hakemalla riittävän suojainen paikka laitteen käytölle.
(Katso myös kuva)

HUOM! Polttimeen ei ole suositeltavaa kiinnittää itse mitään kiinteitä lisäsuojia, jotka saattaisivat tehdä palopesästä liian umpinaisen ja siten vaarantaa moottorin toiminnan.

2) Polttimen palopesä rakentuu harvasta teräsverkosta. Avonaisella rakenteella saadaan polttimen tuottama säteilylämpö leviämään laajemmalle polttimen ympäristöön, mikä on tarkoituksenmukainen ominaisuus myös kodan lämmityksessä. Tällainen rakenne eroaa kuitenkin puhtaasti keitinkäyttöön suunnitelluista laitteista, joissa lämpö pyritään ohjaamaan mahdollisimman tehokkaasti vain ylöspäin, keittoastian pohjaan. Juuvin tarkoitus on toimia lämmittimenä myös ruuanvalmistuksen aikana – riittävän suuren palopesän ansiosta energiaa riittää molempiin.

3) Palopesän harva rakenne on tärkeää myös puupolttimen vakaalle toiminnalle: Palamisessa syntyvän lämmön tulee päästä vapaasti säteilemään laitteen ympärille, sillä suojaisessa ja nopeasti lämpenevässä kodassa liian umpinainen rakenne saattaisi ylikuumentaa palopesää, jolloin lämmön säteily voisi lisääntyä vaarallisesti myös alaspäin vioittaen puhallinmoottoria.

Lisätuotteet kotakäytön tukena

Kotaretkeilyn uusiin tarpeisiin keskittyvästä suunnittelusta kertovat myös monet käyttäjien ideoista syntyneet oheistuotteet:

Lisätehoa
Peruspoltin toimitetaan vain yhdellä korokeverkolla, mutta kodan lämmityskäytössä poltin hyötyy kahdesta korokeverkosta. Kaksi päällekkäin liitettävää korokeverkkoa kasvattavat polttimen palotilaa, ja samalla kotaan säteilevän lämpöenergian määrä lisääntyy.

Monikäyttöisyyttä
Kotaorsi käyttää hyödykseen kodan rakenteisiin kuuluvaa keskisalkoa. Keksisalkoon kiinnitettävä kotaorsi antaa mahdollisuuden käyttää sangallisia ruuanlaittovälineitä polttimen kanssa. Kattilan tai pannun siirtäminen pois tulelta onnistuu kätevästi pyörittämällä kodan keskisalkoa.

Samaa ortta voidaan kotakäytössä hyödyntää myös kuivaustarkoituksessa – kotaorren voi kiinnittää kotasalon yläosaan, jossa polttimen tuottamalla lämmöllä voi kuivata varusteita.

Turvallisuutta
Kotakäytössä keittotaso parantaa olennaisesti polttimen käytön turvallisuutta. Kodan ja puupolttimen käyttäjä huomaa nopeasti miten leirielämä muuttaa muotoaan: kodassa saatetaan viettää aikaa ja pitää tulia yhtenäisesti useita tunteja. Siksi polttimen kaaatumisen tai jonkinlaisen palovaurion riski kannattaa ottaa vakavasti – ja tähän keittotaso on yksinkertainen apuväline.

Keittotaso kannattaa tukea maahan esim. asettamalla sopivat kivet tason jalkojen päälle. Näin tuettuna keittotaso muodostaa turvallisen suojakehän polttimen ympärille, eikä kodan sisällä liikuttaessa ole niin suurta vaaraa polttimen kaatumisesta. Lisäksi kodassa touhutessa esim. vaatteet tai makuupussi eivät ensimmäisenä osu kuumaan polttimen kylkeen vaan turvallisemmin keittotason ulkokehään.