Tätä vaihetta olin odottanut, tästä olin unelmoinut. Nyt oltiin jo hyvin lähellä sitä päässäni syntynyttä visiota, joka oli saanut koko kehittämisprosessin liikkeelle. Vision, joka sai jatkamaan itsepäistä matkaani tietämättä pääsenkö koskaan perille.
Lue loppuun
Syksyn toinen pohjoiseen suuntautunut reissuni ajautui taas myöhäiseen ajankohtaan. Lumi oli jo ehtinyt maahan kun kannoin rinkkaani Koillismaan hiljaisuuteen – kohti Oulangan jokiuomaa.
Kauaa en aikonut reissussa edes olla – mutta kokemuksesta tiesin että lyhytkin retki keskelle talveen valmistautuvaa erämaata pysäyttää omat sisäiset kellot.
Elo-syyskuun vaihteessa kävimme kolmen hengen porukalla nauttimassa Saariselän maisemista viikon mittaisella kotavaelluksella. Ja nautintoa se totisesti oli, sillä tämän kaltaisia vaellussäitä harvoin osuu kohdalle!
Seuraavat kuvat saattavatkin antaa hiukan vääristyneen kuvan vaeltamisesta ja pohjoisen luonnon todellisuudesta…
Mutta aina kannattaa toivoa että toinenkin tämän kaltainen viikko osuisi omalle kohdalle.
Samalla tämä kuvagalleria olkoon myös kiitoksena menneestä vuodesta kaikille Teille Juuvin käyttäjille – sekä muuten vain tuleentuijottamiseen hurahtaneille!
JUUVI TOIVOTTAA KAIKILLE
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!
Reissullamme oli yksi selkeä tavoite: saunomaan keskelle ei mitään – Värriötunturien takaiselle Härkähotellille!
Rinkat nostimme selkäämme Peurahaaran varressa – Tuntsan lentokentän maisemissa. Tuntsan tien perillä on poikkeuksellisen laaja, avoin ja tasainen hiekkainen kenttä, joka on nimetty lentokentäksi. Liekö tuonne koskaan kukaan lentokoneella laskeutunut – mutta hieno paikka se joka tapauksessa on.
Peurahaaran jouduimme ylittämään kahlaten – ja jo ylityksen jälkeen kenkiä jalkaan solmiessa alkoi tuttu syksyinen, hiljaa kaiken kostuttava sade…
Harmaa sateinen kävelypäivä imi mehut Tuntsan tunturien rinnesoita tarpoessa. Etelän soita kulkeneelle pohjoisen Suomen erikoisuus on että täällä suollakin voi joskus joutua kävelemään vastamäkeen…
Mutta väsymyksestä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – nuokin omintakeiset suomalaiset sielunmaisemat painuivat syvälle mieliimme. Ja onneksi myös kameran muistikorteille.
Lähteminen kannattaa aina, sanotaan. Ja paikkansa pitää myös se, ettei ole olemassa huonoja ulkoilusäitä – on vain vääriä varusteita.