Vaelluskota ja puupoltin muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka tarjoaa monia ainutlaatuisia ominaisuuksia liikkuvan eränkävijän tarpeisiin.
Yhdistelmä tarjoaa kulkijalle erittäin kevyessä muodossa tilaa, lämpöä ja mukavuutta – jopa niihin kaikkein karuimpiin sääoloihin joita pohjolan vuodenajat tarjoilevat.
Sanotaan, että noita emme koskaan väsy katselemaan.
Monille eräreissun yksi tärkeimpiä tehtäviä on saada ajatus pysähtymään arjen kiireiden vastapainoksi. Suomalainen luonnossaliikkuja ei tarvitse monia mukavuuksia viihtyäkseen; Lämmittävien tulien äärellä, iloisesti leikkivää nuotion liekkiä tuijottaessa ajatus lepää. Muuta ei tarvita.
Kokeilimme puupolttimen ruuanlaitto-ominaisuuksia tehostetusti – Juuvi rakensi keittiön ja Pitopalvelu Fondi aterian. Lopputulos oli Satu-maisen hyvää.
Puupoltin tuottaa kuivalla puulla todella paljon lämpöä! Juuvi-puupoltin ja Loimu-uuni antavat mahdollisuuden monipuoliseen kokkailuun myös retkioloissa.
Juuvia on alusta alkaen kehitetty vaelluskodan lämmittimeksi. Idea syntyi lopullisesti eräällä erittäin sateisella viikon mittaisella vaelluksella: juuri silloin kun lämmittäviä ja kuivattavia tulia eniten kaivattiin, tulenteko olikin kaikkein vaikeinta! Savu kirveli silmiä, eikä pienistä märistä puista juuri lämpöä löytynyt.
Tarvittiin jokin mukana kannettava apuväline polttamaan huonolaatuista puuta vaivattomasti.
Kun ihminen oppi hallitsemaan tulta, hänen elämänsä muuttui merkittävästi. Se, joka hallitsi tulen sytyttämisen ja ylläpidon, oli merkittävä henkilö omassa yhteisössään.
Juuvi on tämän päivän ihmiselle uusi keino hallita tulta. Kuivista puista on helppo tehdä hyvin palavat ja lämmittävät tulet. Mutta kun sade piiskaa maiseman ja kulkijan, tarvitaan suomalaista sisua – Juuvi auttaa silloin tulien teossa.
Luolaihminen ei varmasti häiriintynyt savuttavasta nuotiosta – hänelle se oli merkki onnistumisesta: ”ei savua ilman tulta”. Mutta tämän päivän tulentekijälle savuton liekki on merkki puhtaasta palamisesta.
Kevyt kantamus on oleellinen osa mukavaa matkantekoa. Repussa pitää silti olla kaikki välttämätön mukana, jotta mukavuus ei kärsi myöskään leirissä kävelypäivän päätteeksi.
Siksi välillä onkin hyvä miettiä minkä verran reppuun pakataan mukavuutta. Juuvin ja vaelluskodan yhdistelmä on monessa mielessä varteenotettava vaihtoehto perinteiselle teltalle ja sinoli- tai kaasukeittimelle.
Suomalaisen eräretkeilyn perinne eroaa jo lähimpien naapurimaidemmekin retkeilyn kulttuurista muutamilla erityispiirteillään.
Suomalaiselle retkeilijälle on ominaista omavaraisuus: Rinkkaan pakataan usein kaikki reissun aikana tarvittava – autiotuvilta tai eräkämpiltä ei meillä voi ostaa täydennyksiä. Metsästä ja vesistöistä otetaan se mitä luonto antaa: marjoja, sieniä, riistaa, kalaa – ja polttopuita.
Reissullamme oli yksi selkeä tavoite: saunomaan keskelle ei mitään – Värriötunturien takaiselle Härkähotellille!
Rinkat nostimme selkäämme Peurahaaran varressa – Tuntsan lentokentän maisemissa. Tuntsan tien perillä on poikkeuksellisen laaja, avoin ja tasainen hiekkainen kenttä, joka on nimetty lentokentäksi. Liekö tuonne koskaan kukaan lentokoneella laskeutunut – mutta hieno paikka se joka tapauksessa on.
Peurahaaran jouduimme ylittämään kahlaten – ja jo ylityksen jälkeen kenkiä jalkaan solmiessa alkoi tuttu syksyinen, hiljaa kaiken kostuttava sade…
Harmaa sateinen kävelypäivä imi mehut Tuntsan tunturien rinnesoita tarpoessa. Etelän soita kulkeneelle pohjoisen Suomen erikoisuus on että täällä suollakin voi joskus joutua kävelemään vastamäkeen…
Mutta väsymyksestä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – nuokin omintakeiset suomalaiset sielunmaisemat painuivat syvälle mieliimme. Ja onneksi myös kameran muistikorteille.
Lähteminen kannattaa aina, sanotaan. Ja paikkansa pitää myös se, ettei ole olemassa huonoja ulkoilusäitä – on vain vääriä varusteita.