Sytytyksessä käytetään kuivia, pieneksi pilkottuja puita, tikkuja, oksia tai kiehisiä. Polttimen sisälle voit reissuun mukaan pakata valmiiksi esim. pieniä tervaksen palasia tai tuohta – ja hyödyllinen tapa on aina leirissä keräillä reppuun muutamia polttimen ympärillä kuivattuja puita.

Säästä siis kuivia puita aina kun voit! Ne ovat aina arvokkaita sytytyksessä. Myös pieniä sytytyspaloja (esim. kuivaspriitä) voit pakata mukaan sytytyksen avuksi – kun vettä sataa ja hätä on suurin, nuo teolliset apuvälineetkin voidaan sallia…

Varaa sytytyksen alkuvaiheeseen valmiiksi sopiva määrä pieniä sytykepuita, joilla voit heti tarpeen tullen ”ruokkia” syttyvää tulta – maltti on kuitenkin valttia, älä sammuta tulta liian nopealla puiden lisäyksellä. Sytytyksen alkuvaiheessa puhalluskin voi joskus olla hyvä pitää pois päältä, puhaltimen ”tuuli” vain sammuttaa hennon tulen. Vasta kun näet miten tuli alkaa tarttua sytytyspuihin, lisätään varovasti puuta ja puhallusta – kokeilemalla opit nopeasti milloin on sopiva hetki lisätä puhallusta.

Jos puuaines on kuivaa, puhallinta ei aina tarvita tulen ylläpitoon. Uutta puuta lisättäessä lyhyt puhallus kuitenkin voi sytyttää puut nopeammin eikä savua ehdi syntyä.

Suurempia tehoja ei ole järkevää käyttää tulen ylläpidossa – puuta kuluu silloin vain enemmän. Keitettäessä ja ruokaa laitettaessa puhalluksella voi kuitenkin lisätä keittotehoa. Myös pilkkeiden koolla voi säädellä palamisen tehoa ja nopeutta: pieniksi pilkotut puut palavat nopeasti kuumalla liekillä – toisaalta pientä puhallusta käyttäen pilkkomaton, pyöreä kuiva puu palaa pidempään antaen tasaisesti energiaa.

HUOM! Kuivalla puulla ja puhalluksella poltin saadaan helposti kuumenemaan punahehkuiseksi! Poltin kestää kyllä tuollaisenkin käytön, mutta tällöin on syytä käyttää omaa harkintaa missä vaiheessa asettaa kattilan polttimen päälle. Turvallisempaa on asettaa kattila polttimen päälle sen palaessa pienemmällä teholla, ja lisätä vasta sen jälkeen puhallusta, jolla lisätään keittotehoa.

Vaikka poltettava materiaali olisi kosteaa, palamisen ylläpitoon riittää usein puhaltimen asento I. Kuitenkin lisättäessä polttimeen kerralla enemmän uutta kosteaa puuta voi olla tarpeen käyttää asentoa II tai III, jotta vältytään sytytysvaiheen savutukselta.

Puita kannattaa välillä liikutella palopesässä, jotta ne putoavat paremmin palopesän kuumaan hiillokseen – pitkät tikut jäävät joskus tulipesän seinämien väliin. Toisaalta kostealla puulla puhdasta palamista voi häiritä myös liian tiukkaan ladotut puut – pyri siis pitämään puiden välissä ”sopivasti tilaa liekeille”.

Kosteaa puuta käytettäessä ei kannata päästää edellisiä puita palamaan aivan loppuun, vaan kannattaa lisätä uutta puuta pieniä määriä riittävän usein; liian iso kostea puumassa kerralla lisättynä voi tukahduttaa tehokkaan palamisen – energia kuluu tuon massan lämmittämiseen ja kuivaamiseen.

Vinkkejä erittäin kostean puun polttoon:

1) Kostea puu jäähdyttää aina poltinta. Siksi olisi hyvä pitää pieni varasto kuivaa puuta, josta aika ajoin lisätään lämpöarvoltaan parempaa puuta. Näin hiillos pysyy kuumempana ja kostea puu palaa seassa.
2) Kostea puu kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieneksi. Usein paksummissa oksissa on sateellakin vielä kuivaa pintaa aivan puun keskellä. Puu palaa sitä paremmin mitä enemmän siinä on palavaa pinta-alaa.
3) Pyri valitsemaan ”puhdasta” puuta – kostea tuohi, jäkälä tai naava puun pinnalla laskee kostean puun lämpöarvoa entisestään.
4) Puuta kannattaa aina esikuivata polttimen vierellä lämmössä – varsinkin seuraavaa sytytystä varten valmiiksi.
5) Kova puhallus ei aina ole hyödyksi myöskään kostealla puulla – tehokkaampaa on puhaltaa joskus pieniä lyhyitä ”hehkutuksia”. Muuten pyritään aina pitämään liekkiä yllä mahdollisimman pienellä lisäilmalla.